Juniorijalkapallo on paljon enemmän kuin harjoituksia, pelejä ja tuloksia. Se on kasvuyhteisö, jossa lapset ja nuoret oppivat yhteistyötä, vastuunkantoa, reilua peliä, tavoitteellisuutta ja toisten kunnioittamista. Parhaimmillaan seura tarjoaa jokaiselle mahdollisuuden kuulua joukkoon, onnistua, epäonnistua, harrastaa ja kehittyä turvallisesti.
Turvallinen toimintakulttuuri ei kuitenkaan synny itsestään. Se vaatii selkeitä pelisääntöjä, yhteisiä toimintamalleja ja ennen kaikkea aikuisilta aktiivista vastuunkantoa. Valmentajien, ohjaajien, joukkueen toimihenkilöiden ja muiden seuratoimijoiden tulee tietää, miten kiusaamiseen, epäasialliseen käytökseen, ristiriitoihin ja muihin huolta herättäviin tilanteisiin puututaan ja keihin seurassa voi olla yhteydessä.
Lapset ja heidän ympärillään oleva maailma muuttuvat jatkuvasti. Myös lasten ja nuorten arkeen liittyvät haasteet muuttuvat, ja meidän aikuisten on tärkeää pysyä tässä kehityksessä mukana. Valmentajilta, joukkueenjohtajilta ja muilta seuratoimijoilta vaaditaan yhä enemmän valmiuksia kohdata erilaisia tilanteita, kuunnella lapsia ja nuoria sekä tunnistaa, milloin joku tarvitsee enemmän tukea.
Jokaisen seuratoimijan ei tarvitse osata ratkaista haastavia tilanteita yksin. Tärkeää on, että seurassa on henkilöitä, joiden puoleen voi kääntyä silloin, kun jokin tilanne herättää huolta tai mietityttää.
”Haluan, että minuun voi olla yhteydessä matalalla kynnyksellä. Aina ei tarvitse olla kyse vakavasta tilanteesta, eikä tarvitse olla valmista ratkaisua tai edes varmuutta siitä, mitä tilanteessa pitäisi tehdä. Jos jokin asia mietityttää, on parempi ottaa asia puheeksi ajoissa ja pohtia sitä yhdessä.” Toteaa HJK ry:n nuorisokoordinaattori Eero-Pekka ”Epi” Ilmanen.
Turvallisen seuraympäristön rakentaminen on Ilmasen mukaan ennen kaikkea yhteistyötä. Se syntyy arjen kohtaamisista, avoimesta keskustelusta ja siitä, että myös aikuisilla on rohkeutta pyytää apua silloin, kun omat keinot tai näkökulmat eivät riitä.
”Koen, että minulla on paljon annettavaa seurayhteisölle juuri näissä tilanteissa. Haluan tarjota lapsille, valmentajille ja muille seuratoimijoille näkökulmia, työkaluja ja tukea siihen, miten erilaisia haastavia tilanteita voidaan kohdata ja miten niitä voidaan myös ennaltaehkäistä”
Psykologinen turvallisuus vahvistaa joukkuetta
Turvallisen joukkueen keskeinen elementti on psykologinen turvallisuus. Se tarkoittaa kokemusta siitä, että joukkueessa voi olla oma itsensä, esittää kysymyksiä, kertoa mielipiteensä, pyytää apua, myöntää virheitä ja nostaa esiin epäkohtia ilman pelkoa nolatuksi tai torjutuksi tulemisesta.
Psykologisesti turvallisessa joukkueessa rakennetaan luottamusta, kunnioitusta ja yhteistä identiteettiä. Ristiriitoihin puututaan ajoissa ja niitä käsitellään rakentavasti. Valmentajan tehtävänä on rakentaa selkeät toimintatavat, huolehtia vuorovaikutuksesta ja näyttää omalla toiminnallaan esimerkkiä siitä, millaista käyttäytymistä joukkueessa odotetaan.
Turvallisuus vaikuttaa myös drop out -ilmiöön
Turvallinen toimintaympäristö ei ole ainoastaan hyvinvointikysymys, vaan se on myös tärkeä tekijä harrastuksessa pysymisessä.
”Kun lapsi tai nuori kokee kiusaamista, ulkopuolisuutta, pelkoa tai jatkuvaa epäonnistumisen tunnetta tai ettei häntä kuulla tai nähdä, kynnys jäädä pois harjoituksista ja lopulta koko harrastuksesta kasvaa. Jalkapalloseurassa tämä näkyy pahimmillaan drop out -ilmiönä. Pelaaja ei välttämättä lopeta siksi, että kiinnostus jalkapalloon olisi kadonnut, vaan siksi, ettei hän koe ympäristöä enää itselleen turvalliseksi tai mielekkääksi” kertoo Ilmanen
Näistä syistä on tärkeää, että aloitamme drop outin ehkäiseminen jo ennen kuin lapsi edes harkitsee lopettamista. Lasten huoltajien, valmentajien ja seuratoimijoiden tulee tunnistaa muutokset pelaajan käyttäytymisessä ja havainnoida poissaoloja tapahtumista. ”Meidän aikuisten tulee puuttua kiusaamiseen ja ulkopuolisuuteen matalalla kynnyksellä sekä varmistaa, että jokainen pelaaja kokee olevansa arvostettu ja tärkeä osa joukkuetta”
Kun lapsi viihtyy, kokee kuuluvansa joukkoon ja saa onnistumisen kokemuksia, hänellä on paremmat edellytykset jatkaa harrastusta pidempään. Tämä on merkittävää paitsi yksittäisen pelaajan hyvinvoinnin kannalta, mutta myös koko jalkapalloseuran ja yhteiskunnan näkökulmasta.
Sosiaaliset taidot kasvavat arjessa
Jalkapallo tarjoaa erinomaisen ympäristön sosiaalisten taitojen harjoitteluun. Harjoituksissa ja peleissä toimitaan jatkuvasti yhdessä muiden kanssa, mikä antaa lapsille ja nuorille mahdollisuuden harjoitella kuuntelemista, keskustelemista, palautteen antamista ja vastaanottamista, avun pyytämistä sekä toisten huomioimista. Samalla opitaan toimimaan ryhmässä, noudattamaan yhteisiä sääntöjä ja ottamaan vastuuta omasta toiminnasta.
Joukkueessa kohdataan myös erilaisia tunteita ja tilanteita. Onnistumiset tuovat iloa ja itseluottamusta, mutta samalla harjoitellaan pettymysten, epäonnistumisten ja ristiriitojen käsittelyä. Pelaaja voi joutua tilanteeseen, jossa oma näkemys poikkeaa joukkuekaverin näkemyksestä, peliaika ei vastaa odotuksia tai harjoituksissa tehty virhe harmittaa. Näissä tilanteissa opitaan vähitellen rakentavaa keskustelua, tunteiden säätelyä, anteeksipyytämistä ja anteeksiantamista sekä kykyä ratkaista ristiriitoja ilman, että toinen ihminen joutuu niiden vuoksi ulkopuolelle.
Jalkapallossa opitaan myös ymmärtämään oman toiminnan vaikutusta muihin. Pelaajan tulee huomioida joukkuekaverit, kannustaa muita ja ymmärtää, että joukkueen onnistuminen rakentuu yksittäisten pelaajien yhteistyöstä. Tämä vahvistaa empatiaa, vastuunkantoa ja kykyä nähdä asioita myös toisen ihmisen näkökulmasta.
Valmentajilla ja muilla aikuisilla on tässä merkittävä kasvatuksellinen rooli. Heidän oma toimintansa toimii lapsille ja nuorille mallina siitä, miten muita ihmisiä kohdellaan, miten vaikeista tilanteista puhutaan ja miten ristiriitoihin reagoidaan. Turvallisessa joukkueessa lapselle annetaan mahdollisuus harjoitella näitä taitoja ilman pelkoa nolatuksi tulemisesta tai epäonnistumisesta.
Kun sosiaalisten taitojen harjoittelu tapahtuu turvallisessa ja kannustavassa ympäristössä, jalkapallo tukee lapsen kokonaisvaltaista kasvua. Pelaaja ei opi ainoastaan paremmaksi jalkapalloilijaksi, vaan myös paremmaksi joukkueen jäseneksi, ystäväksi ja yhteisön jäseneksi. Nämä taidot kantavat pitkälle myös jalkapallokentän ulkopuolelle, kouluun, opiskeluun, työelämään ja muihin ihmissuhteisiin.
Kun jokainen lapsi kokee olevansa nähty, arvostettu, hyväksytty ja turvassa, syntyy ympäristö, jossa on hyvä pelata ja jossa halutaan myös pysyä. Tässä tarvitaan meitä kaikkia klubilaisia.